Kiukutteleva lapsi tarvitsee aikuisen tukea.

Kiukutteleva lapsi hakee aikuisen huomiota ja on merkki siitä, että lapsi luottaa aikuiseen. Kiukuttelu on käyttäytymistä ja sitä on tärkeää kohdella hetkellisenä tunteenpurkamiskeinona, eikä
osana lapsen ominaisuuksia. Kiukuttelu on yhteydessä temperamenttipiirteisiin ja on
yleisempää nopeasti ja voimakkaasti reagoivilla lapsilla.

Ei ole hyvä korostaa ja iskostaa lapselle uskoa siitä, että kiukuttelu kuuluu hänen tapoihinsa reagoida pettymyksiin ja on osa häntä (esim. ”hän on kovin temperamenttinen”, ”taasko sinä kiukuttelet” tai ”hän on vaikea lapsi”).

Sen sijaan on rakentavampaa korostaa tunteen tilannekohtaisuutta esimerkiksi sanomalla

”nyt sinua selvästi harmittaa paljon” tai

”olipa siinä hankaa tilanne, jonka takia nyt onkin vaikea tunne päällä”

Kiukun hetkellä tunteen sanoittaminen on tärkeä ja ensisijainen auttamiskeino.
Sanoittamisen lisäksi tunne tulee saada tuntea sellaisenaan. Pettymyksen tunteessa ei ole mitään
väärää ja harmituksen osoittamisellekin on annettava tilaa. Tunnetta ei kannata opettaa
sivuuttamaan, vaan opettaa rakentavia tunteenpurkamiskeinoja.

Miten auttaa kiukuttelevaa lasta?

Hyviä vaihtoehtoisia tunteenilmaisukeinoja ovat esimerkiksi seuraavat:

1. Halaaminen, sylittely, kosketus ja läheisyys maadoittavat aistikokemuksin
2. Itkeminen ja itsensä tai jalkojen halaaminen
3. Hengitykseen keskittyminen, erilaiset hengitystekniikat (esim. 4-4-4-4-hengitys)
4. Liikuskelu vapaasti, kävely, jalan tömistäminen maahan, käsien heiluttelu tai juokseminen
5. Pehmolelun, tyynyn tai stressipallon puristaminen
6. Sinitarran repiminen
7. Paperin suttaaminen, värittäminen tai piirtäminen
8. Musiikin kuuntelu ja laulaminen
9. Jokin rauhoittavan lorun miettiminen ja leikkiminen (esim. harakka huttua keittää)

Keinoja auttamiseen kiukun hetkellä:

1. Tunteen sanoittaminen (”huomaan, että nyt sinua harmittaa”)
2. Tunteen hyväksyminen (”… ja se saa harmittaa”)
3. Tukeminen, läheisyys, koskettaminen ja maadoittaminen (”olen tässä ja saat itkeä minun
   sylissä”)
4. Turvallisten tunteenpurkamiskeinojen pariin ohjaaminen (esim. stressipallon puristaminen,
   tyynyn lyöminen, musiikin kuuntelu, vapaa liikkuminen)

Kiukutteleva lapsi on usein aikuisellekin kuormittavaa ja on lohdullista ymmärtää, että aikuisessa ei ole
mitään vikaa ja vanhempi ei ole tehnyt mitään väärää, vaikka lapsi kiukutteleekin. Lapselle on
hyväksi aikuisen pitkä pinna ja rauhallisuus, mutta on ymmärrettävää, että sekin välillä katkeaa.

Jos oma itsesäätely meinaa rakoilla, on täysin ok ja parempi jättää lapsi hetkeksi yksin
kiukuttelemaan, kuin satuttaa lasta. Pettymyksiä kuuluu elämään ja lapset eivät voi säädellä
rajojaan ja sitä, miten heidän arkensa toimii ja miten heitä koskevat päätökset tehdään.

Kun seuraavan kerran lapsi kiukuttelee kaupassa pettymystään, muista, että tilanteessa ei ole mitään
hävettävää ja osoitat ainoastaan rajoja. Osoita kuitenkin ymmärrystä ja auta purkamaan kiukkua
vaikka rutistamalla käsineitä lujaa nyrkkiin.

Kiukun kesyttäminen on yksi tunnetaitojen harjoittelun tavoitteista.
Tunnetaitojen harjoittelulla tähdätään omien tunteiden ja ominaisuuksien ymmärtämiseen sekä
itsesäätelyn vahvistamiseen, jotta suuret tunteet, kuten pettymys tai harmituskaan, eivät ota
käyttäytymisestä valtaa ja lapsi oppii hiljalleen vaihtoehtoisia tunteenpurkamiskeinoja sekä
ymmärtämään itseään.

Tunnetaitojen harjoittelua on hyvä tehdä suuresta tunteesta erillään
rauhallisessa tilanteessa ja harjoitteluun voi käyttää esimerkiksi Emmottien Arvokas Minä!
-tunneälykortteja. Kurkkaa kortteja verkkokaupasta TÄÄLTÄ

Lue myös blogiteksti ”Temperamentti ja kiukku”

Kirjoittanut psykologi Susanna Määttä, susannamaatta.fi