Positiivinen palaute ja onnistumisen kokemukset
Positiivinen palaute tukee onnistumisen kokemuksia. Usko omiin kykyihin ja itseluottamus vaikuttavat paljon lapsen motivaatioon ja oppimiseen. Itseluottamukseen taas vaikuttaa paljon se, minkälaista palautetta lapsi saa ympäristöltä osaamisestaan ja tekemisestään. Tässä tekstissä käsitellään positiivisen palautteen merkitystä sekä onnistumisen kokemuksien tärkeyttä oppimisessa ja itseluottamuksessa.
PALAUTTEEN MERKITYS OPPIMISEN EDISTÄJÄNÄ
Palautteen tarkoitus on parantaa ja vahvistaa oppimista. Palautteen avulla lapsi ymmärtää, missä hän on onnistunut suhteessa tavoitteisiin sekä tietää, mitä hänen tulee harjoitella enemmän. Jotta on järkevää antaa palautetta, on aluksi osoitettava lapselle tavoitteet ja se, minkälaista käyttäytymistä tai osaamista häneltä odotetaan. Tämä on hyvä tehdä konkreettisesti kertomalla esimerkiksi, että kevätjuhlassa lapsen odotetaan istuvan pylly omassa penkissä ja keskustelevan kuiskaamalla. ”Nätisti” käyttäytyminen voi hyvinkin olla osalle lapsista liian lavea ilmaus.
Oppimisprosessin aikaisen palautteen tehtävä on motivoida jatkamaan sekä osoittaa, mitä jo osataan ja mitä on vielä harjoiteltava. Motivoimiseksi palautteen on tärkeää olla positiivista ja onnistumiset huomaavaa.
POSITIIVINEN PALAUTE
Positiivinen palaute on tehokas tapa vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen. Antamalla kehuja ja kannustusta silloin, kun lapsi toimii toivotulla tavalla, lapsi motivoituu toimimaan niin vastaisuudessakin. Positiivisella palautteella voi vaikuttaa lapsen koulumotivaatioon, itseluottamukseen ja -tuntoon sekä ryhmän työrauhaan. Hyvän huomaamisella on todettu olevan myönteinen vaikutus myös palautteenantajan omaan jaksamiseen. Kehuja siis kannattaa jakaa muiden ilahduttamisen lisäksi oman hyvän mielen ja jaksamisen vuoksi!
Esimerkkejä helpoista positiivisista palautteista, joita voi ottaa käyttöön sopivissa tilanteissa:
- Siivosit taitavasti jälkesi!
- Yritit ihanasti lohduttaa kaveria!
- Jaksoit hienosti harjoitella!
- Otit reilusti muut huomioon!
- Kerroit taitavasti omia ajatuksiasi!
- Yritit ahkerasti osallistua!
- Tulkitsit huomaavaisesti omia/toisen tunteita!
- Yritit hienosti ratkaista riitatilannetta!
- Annoit rohkeasti kehuja kaverille!
- Leikit taitavasti itseksesi!
Positiivinen palaute onnistumisista tukee lapsen kehittyvää minäpystyvyyden tunnetta eli sitä, kuvitteleeko lapsi pystyvänsä selviämään elämässään vastaan tulevista haasteista. Lapsi oppii ajattelemaan itsestään ”minä osaan” ja ”minä pystyn”, mikä auttaa tehtävien aloittamisessa sekä siinä, että lapsi palaa yrittämään epäonnistumisten jälkeen. Onnistumisen kokemuksissa ei ole väliä, tulevatko ne partiosta, jääkiekosta, matematiikasta, askartelusta, mopojen rassaamisesta tai kaverin auttamisesta. Tärkeää on, että tilanteiden vaatimustaso on sillä tasolla, että lapsi joutuu hieman pähkäilemään tai ponnistelemaan, mutta saa oivaltaa, oppia ja suorittaa tehtäviä onnistuneesti.
Sen sijaan, että siirretään lapselle omia uskomuksia osaamisesta (”meidän suvussa ei ole vahvoja lukijoita”), on tärkeää vahvistaa lapsen uskoa omiin taitoihinsa ja pystyvyyteensä. On totta, että perinnölliset tekijät vaikuttavat osin lapsen taitoihin, mutta useimmin tärkeimpiä oppimiseen vaikuttavia tekijöitä ovat kuitenkin motivaatio sekä usko omiin kykyihin.
Aikuinen voi vaikuttaa lapsen onnistumiseen auttamalla, kannustamalla, vahvistamalla uskoa osaamiseen sekä asettamalla vaatimukset sopivalle tasolle.
SOPIVA VAATIMUSTASO
Vaatimustaso tehtävissä, opeteltavissa asioissa ja haasteissa tulee asettaa lapselle sopivalle tasolle. Helpottamista ja tukea tulee antaa riittävän paljon, jotta onnistuminen mahdollistuu. Vaatimustason nosto hiljalleen on tärkeää, jotta lapsi joutuu myös tekemään töitä onnistumisen eteen, mutta onnistuu silti edelleen suurimman osan aikaa. Sopiva taso tarkoittaa sitä, että onnistumisia tulee suurimman osan aikaa, mikä motivoi pysymään ponnistelun ääressä. Oppimisessa ei ylipäätään kannata kiirehtiä, vaan pitää opiskelu mukavana prosessina.
Koulussa ympäristön vaatimukset sekä tukikeinot tulee järjestää niin, että lapsilla on mahdollisuus onnistua jokaisen omista vaikeuksista huolimatta. Lapselle, jolla on oppimisvaikeuksia, kokeen kysymykset tulee olla selkeämpiä ja ehkä lyhyemmältä koealueelta. Lapselle, jolla on vaikeuksia keskittyä, tulee pilkkoa annetut ohjeet ja muistuttaa hienovaraisesti seuraavaan tehtävään siirtymisestä.
Annetun avun tulee olla toista kunnioittavaa ja lapsen tulee avusta huolimatta saada kokea olevansa osaava ja taitava. Paras apu on sellaista, että lapsi sen jälkeen edelleen huomaa sen, mihin pystyi, eikä auttaja korosta sitä, mihin kaikkeen lapsi vielä tarvitsi apua.
Avun ja vaatimustason laskemisen tarkoitus ei ole päästää lasta helpolla, vaan mahdollistaa lapsen onnistuminen, mikä ruokkii myöhempiä onnistumisia ja vahvistaa sinnikkyyttä ja työskentelyn taitoja. Onnistuessaan lapsi oppii hiljalleen oppimisen taidon ja omaksuu keinoja suoriutua haasteista enemmän itsenäisesti. Eli, ei kerralla syvään päätyyn oppimisessakaan, vaan rauhallisesti taitoja ja sinnikkyyttä harjoitellen.
LYHYESTI
– Palautetta annetaan oppimisprosessin aikana siksi, että lapsi motivoituu jatkamaan ja siksi, että lapsi tietää, mitä hän osaa ja mitä on vielä harjoiteltava. Parasta palautetta on positiivinen palaute, mikä kannustaa jatkamaan, tukee lapsen uskoa omiin kykyihin ja edistää oppimista.
– Positiivisen palautteen antamisen lisäksi aikuisen tärkeä tehtävä on mahdollistaa lapsen onnistuminen. Onnistumisen kokemuksia aikuinen voi tukea auttamalla hienovaraisesti, kertomalla lapselle tavoitteista ja odotusta käyttäytymisestä sekä asettamalla vaatimustaso sopivalle tasolle.
– Positiivinen palaute ja onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä mm. lapsen itseluottamukselle, motivaatiolle, pystyvyysuskolle, itsetunnolle, sinnikkyydelle, myönteisille uskomuksille itsestä oppijana sekä osaamiselle. Kehuja siis kannattaa jakaa!
Lue blogistamme: Miten opettaa lapselle tunnetaitoja?
Kirjoittaja Susanna Määttä www.susannamaatta.fi