Temperamentti ja kiukku

Lapsen temperamentti ja kiukuttelu on tyytymättömyyden purkamista useimmiten luottamalleen aikuiselle.
Pettyessään tai muun vaikean tunteen kohdatessaan lapsi saattaa itkeä, vastustella, huutaa,
paiskoa tavaroita tai käyttäytyä aggressiivisesti, sillä lapsen itsesäätelykeinot eivät ole vielä
kovinkaan kehittyneet.

Kiukku ja rajojen koettelu koskee suurinta osaa lapsista, mutta
vahvimmillaan kiukuttelu on uhmaiässä noin 3-5-vuotiailla, jolloin lapsen itsenäistyminen,
kontrollin halu ja oma tahto kehittyvät harppauksin.

Temperamentti

Lapsen temperamenttipiirteet vaikuttavat kehitystason ja ympäristön kanssa siihen, miten lapsi
osoittaa tyytymättömyyttään. Temperamentti tarkoittaa perinnöllisiä reagointitaipumuksia, joiden
”päälle” kehittyy hiljalleen ympäristön ja temperamentin yhteisvaikutuksesta lapsen
persoonallisuus.

Temperamenttipiirteet jaetaan Keltinkangas-Järvisen (2014) mukaan seuraavien ominaisuuksien
mukaan.

Temperamenttipiirteet

1. Avoimuus uusille asioille: uteliaisuus — varautuneisuus
2. Yleinen mieliala: hyvätuulisuus — huolestunut ja ärtyisä
3. Tunnereagoinnin herkkyys ja ärsykekynnys: millaisista asioista ja miten herkästi tunteet
   heräävät
4. Tunneilmaisun voimakkuus: taipumus reagoida voimakkaasti — tyynesti
5. Muutoksiin ja yllättäviin tilanteisiin suhtautuminen: joustavuus — rutiineihin turvautuminen
6. Ulospäinsuuntautuneisuus: kontaktin hakeminen — itsekseen paremmin viihtyvä
7. Järjestelmällisyys: luonnollinen taipumus pysyä säännöllisessä rytmissä esim. unien suhteen
8. Aistikokemusten herkkyys: kivun, äänien, lämpötilojen, kosketuksen, sosiaalisten tilanteiden,
   tunnetilojen aistimisten herkkyys.
   

Lisäksi temperamentit voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

1.Sopeutuvat

2. Intensiiviset

3. Hitaasti lämpenevät.

Sopeutuvat temperamentit ovat yleisesti myönteisiä, suhtautuvat muutoksiin hieman vastustellen
ja ovat rytmiltään säännöllisiä.

Intensiivisten ryhmän yleisolemusta kuvaa aktiivisuus, voimakas
reagointi muutoksiin tai rajoihin ja epäsäännöllisyys.

Hitaasti lämpenevät ovat lähtökohtaisesti varovaisia ja vetäytyvät tai reagoivat vastustellen muutoksiin ja myönteisesti rutiineihin.

Helposti sopeutuvien ryhmää voi kuvailla voikukkaryhmänä, sillä he pärjäävät ja kasvavat hyvin millaisessa
maassa ja ympäristössä tahansa. Toista ja kolmatta ryhmää voi kuvata enemmän orkideojen
kaltaisina ryhminä, joille ympäristöllä on suurempi merkitys. Tällaisessa temperamenttien
jaottelussa kolmeen ryhmään jopa kolmasosa lapsista ei kuulu puhtaasti mihinkään ryhmään,
vaan heillä on piirteitä eri ryhmistä.

Temperamenttipiirteet vaikuttavat siihen, miten herkästi tietyt tilanteet herättävät harmituksen tai
suuttumuksen ja miten voimakkaasti tähän tunteeseen reagoidaan. Temperamentit eivät itsessään ole hyviä tai huonoja, vaikka lapsen temperamentti olisikin herkästi ja voimakkaasti reagoiva. Sen sijaan olennaista lapsen kehityksen ja tunteidensäätelyn kannalta on temperamentin sopivuus hoivaajan/vanhemman kanssa (Goodness of fit).

Yhteensopivuus
tarkoittaa sitä, kuinka hyvin aikuinen ymmärtää lapsensa luontaiset reagointityylit ja osaa
sopeuttaa vanhemmuuttaan lapsen mukaisesti. Esimerkiksi hitaasti lämpenevälle ja luonnollisesti
säännölliselle lapselle on hyvä ennakoida muutoksia ja antaa aikaa uusiin tilanteisiin
sopeutumiselle.

Voimakkaasti reagoivien lasten kanssa kannattaa välttää ylimääräisiä ärsykkeitä,
jonka kieltäminen aiheuttaisi vastustelua (kielletyt lelut ja tavarat valmiiksi piilossa) sekä opettaa
tietoisesti vaihtoehtoisia pettymyksenosoittamistapoja.

Vanhemmuuden sopeuttamisen tarkoitus on vähentää lapsen turhautumista ja pettymistä itseensä,
sekä tukea lasta antamalla ymmärrystä ja lohtua.

1. Sopeutuva temperamentti

• ovat ns. voikukkia, jotka eivät ole kukoistaakseen niin riippuvaisia ympäristön tuesta ja hoivasta

1. Intensiivinen temperamentti

• hyötyvät vanhemmansa lempeydestä, joustavuudesta ja myönteisyydestä, sekä siitä, että
  aikuinen ei turhaudu tai osoita pettymystään herkästi
• hyötyvät vaihtoehtoisten tunteenilmaisukeinojen ja ongelmanratkaisutaitojen harjoittelusta

1. Hitaasti lämpenevä temperamentti

• hyötyvät siitä, että sopeutumiselle annetaan aikaa ja sopeutumista tuetaan lempeydellä ja
  kannustamalla.

Tunnetaidot

Tunnetaitojen harjoittelulla tähdätään omien tunteiden ja ominaisuuksien ymmärtämiseen sekä
itsesäätelyn vahvistamiseen, jotta suuret tunteet, kuten pettymys tai harmituskaan, eivät ota
käyttäytymisestä valtaa ja lapsi oppii hiljalleen vaihtoehtoisia tunteenpurkamiskeinoja sekä
ymmärtämään itseään.

Tunnetaitojen harjoittelua on hyvä tehdä suuresta tunteesta erillään
rauhallisessa tilanteessa ja harjoitteluun voi käyttää esimerkiksi Emmottien Arvokas Minä!
-tunneälykortteja.

Lue lisää korteista sivulta www.emmotit.fi/kauppa

Seuraavassa blogissa kerromme millaisia erilaisia keinoja voi käyttää tunteenpurkauksien käsittelyyn. Tilaa uutiskirje TÄÄLTÄ ja kuulet asioista ensimmäisenä!

Kirjoittanut: Susanna Määttä, www.susannamaatta.fi